1.3.2014

Pitkästä hiljaiselosta seuraa joskus killeri vieraskirjaidea.



Kuinka moni muistaa ala-aste ajoilta vielä slämyt (tai slämärit) joissa oli sivutolkulla kysymyksiä hieman ystäväkirjan tapaan ja joihin jokainen vastasi omalla tagillaan (tai miksikä niitä nyt silloin kutsuttiinkaan)? Parin päivän takainen visiittini Tigeriin herätti pitkään kadoksissa olleen inspiraationi ja toi mieleen tuon lapsuusmuiston. Entä jos häiden vieraskirja olisikin eräänlainen slämyn ja ystäväkirjan kombinaatio, jossa pelkkien terveisten lähettämisen sijaan vieraat vastaisivatkin useampaan kirjan sivuilta paljastuvaan kysymykseen? Kysymykset olisivat tietenkin hääteemaisia, mutta toki ajatusta voi jalostaa muutenkin.

Tigerista löytämäni valkosivuinen ja sydämenmuotoinen muistio (jos joku yrittää tässä vaiheessa väittää minun joskus vannoneen, etten osta häihin mitään Tigersta, niin en myönnä mitään) sopisi tähän ideaan täydellisesti. Sen sivuja voisi halutessaan koristella ennakkoon pienillä kuvilla ja muilla leikekirja-asioilla. 


Kysymykset taas voisivat olla vaikka seuraavanlaisia:



Tänään kyynelehdin ensimmäisen kerran klo..

Juhlapöydän maistuvin anti oli..

Tapasin sulhasen/morsiamen ensimmäisen kerran..

Avioliitossa kannattaa..

Kun aviovaimo on pahalla päällä ensimmäisen kerran, voi mies..

Pitkän avioliiton salaisuus on..

Kysymyksiä voi toki keksiä ihan laidasta laitaan, mutta itse pidän tuollaisista, joita voi täydentää halutessaan vaikka vain parilla sanalla, mikä pienentänee vastaamiskynnystä.  Liikaa niitä ei toki saa olla, että mielenkiinto säilyy, mutta toisaalta kaikkiin ei ole mikään pakko vastata. Pienillä apukysymyksillä vieraiden olisi varmasti helpompi keksiä jotain kirjoitettavaa. Uskon, että vieraskirjaan tulisi tällä metodilla myös enemmän sisältöä, kuin perinteisempään malliin, johon voi kukin jättää vapaamuotoiset terveiset. Toki sellaisillekin voi jättää tilaa viimeisille sivuille.

Tällä hetkellä olen ihan täpinöissäni juuri tästä ideasta, mutta onneksi mieltä ehtii vielä hyvin muuttamaan useaan otteeseen. Jos vieraat vain jaksavat täyttää kirjaa, olisi sitä varmasti hauska lukea häiden jälkeen, vaikkapa vasta ensimmäisenä hääpäivänä. En ole tähän mennessä löytänyt oikein sellaista ideaa vieraskirjasta, joka olisi kolahtanut erityisesti, mutta tässä saattaisi olla jokin idean jyvänen. Eihän tässäkään mistään uudesta ideasta toki kyse ole, vaan esimerkiksi ystäväkirjatyyppisiä korttipohjia on esitety blogeissa aiemminkin. Itse en ole kuitenkaan törmännyt tällaiseen kirjamalliseen ratkaisuun. 

Jos ei muuta, niin toivon ainakin, ettei tämä inspiraation herääminen jää vain hetkelliseksi ilmiöksi. Häiden to do-lista nimittäin kaipaa tällä hetkellä hieman siistimistä!

13.1.2014

Sohvaperunamorsiamen juhlapäivä!

Tättäräää, tätä päivää on kuulkaas odotettu arvon mormaikut ja muut lukijat! Kevään ajaksi voi taas kerran viikossa lukittautua sohvan nurkkaan katsomaan, viihdytettiinkö kesän 2013 hääparien juhlissa vieraita hääbingolla vai perinteisillä morsiamen ryöstöillä  ja monissako häissä vedettiin sokeriöverit karkkibuffan tarjoilujen merkeissä. Todennäköisesti ei kovin monissa. Satuhäiden hienous on tavallaan juuri siinä, että niiden tarjoamat tarinat ja juhlat ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan niin tavallisia. Enkä tarkoita tavallisilla vähäpätöisiä tai vähemmän työtä vaativia. Ohjelmaa katsoessa on kuitenkin ainakin periaatteessa mahdollista saada päähänsä ajatus, että tarvitseeko tuon nyt niin järjettömän ihmeellistä ollakaan. Sen kun vaan on ja rakastaa, niin hyvä niistä häistäkin tulee. (kysykää vaan tätä asiaa uudestaan sitten häiden aattona..) Vähän pitää toki tällaisen kaikkitietävän ja perfektionistisen morsiamen päästä pätemään ja kummeksumaan järjettömiä omalaatuisia valintoja, mutta sehän on vain osa hauskuutta ;)

Satuhäät

Satuhäät on jo pitkään ollut yksi suosikkiohjelmani, mutta aivan varmasti katson sitä tänä keväänä aivan uusin silmin. Hieman kyllä kaipaan rinnalleni erästä hyvin tärkeää tyttöporukkaa, joka on viimeisen parin vuoden aikana yksi kerrallaan siirtynyt Tampereelta pääkaupunkiseudun sykkeeseen. Noh, tietää huonoa vain lähinnä tuon yhden sulhon kannalta, joka sijaiskärsijänä varmasti saa osansa illan hääannista.


Kuinkas moni muu kanssamorsian on jo ehtinyt odottamaan Satuhäiden alkamista?

4.1.2014

THE Project.

Jaahas jaahas. Blogi on viettänyt tässä hiljaiseloa varsin pitkään, mutta pistettäköön se tällä kertaa vaikka loman piikkiin. Uusi vuosi ja uudet tekosyyt eli tästä se taas lähtee!

Blogiryhdistäytyminen onkin hyvä aloittaa juuri tänään, sillä nyt on kuulkas ihan erityisen jännät paikat hääasioiden etenemisen suhteen. Muuta en vielä paljasta kuin että siihen liittyy sana, joka alkaa M:llä ja loppu O:on ja siinä on välissä mm. E ja K ja K! Aika jänniä hetkiä eletään siis täällä ja tästä päivästä oikeastaan riippuu aika paljon se, miltä tämä neito vihkilookissaan näyttää. Itse projektista en paljasta vielä enempää kuin että tästä tämä alkaa, ystävät hyvät!




Toivokaamme, että suunnitelmien lisäksi myös itse toteutus etenee vähintään yhtä mainosti kuin siellä kuuluisassa Strömsössä!


9.12.2013

CHALLENGE ACCEPTED!

Iiiiiiiih! Nyt viimeistään olen päässyt täysillä mukaan hääskeneen, sillä minut on haastettu hääaiheiseen blogiketjuun! Kiitos Morsian ja sen kaaso -blogin Morsian!

Haasteen säännöt menevät seuraavanlaisesti: Haastettu kertoo ensin 11 asiaa itsestään, sitten vastaa 11 hänelle esitettyyn kysymykseen, keksii 11 kysymystä seuraaville haastetuille ja haastaa 11 uutta bloggaria mukaan. Ja ei kun tuumasta toimeen!

Ensin 11 asiaa minusta. Valitisin asiat erityisesti hääteeman silmälläpitäen.

1. Olen monessa asiassa yhtä aikaa piiruntarkka pilkunviilaaja ja täysin fiiliksen mukaan toimiva haaveilija. Siksi meidän häissä tullaan näkemään viimeisen päälle hiottuja pöytäkoristeita ja ohjelmanumeroita, mutta ei välitetä niin kauheasti siitä, onko kaikki jonkun ennaltamäärätyn etiketin tai eleganssin mukaista.  

2. En ole koskaan ollut kunnon karkkilakossa (sellaisessa, joka kestäisi enemmän kuin muutaman päivän) enkä oikein usko sellaisten olemassaoloon omalla kohdallani. Karkki on kaveri ja sen näkee mm. valmisteilla olevasta karkkibuffastamme. 

3. Minulla on jäsenyys eräälle salille, jota en ole työkiireiden laiskuuden vuoksi juurikaan hyödyntänyt viimeiseen pariin kuukauteen. Morsiusdieetin nimissä lupaan tehdä tähän muutoksen heti joulun jälkeen ensi vuonna.

4. Olen matkustanut paljon eri maissa ja meillä onkin siskoni kanssa puolihumoristinen tavoite pitää matkustettuja maita yhtä lukuisana kuin kulloinkin on ikävuosia. Viimeisen parin vuoden aikana tavoitteessa on tullut pysyttyä ja matkakohteiden suunnittelu lähteekin nykyisin usein liikkeelle siitä, missä EI olla vielä käyty. Häämatka tuskin tekee tässä poikkeusta.

5. Olen asunut kolme kuukautta Makedoniassa. Siellä asustaa edelleen myös eräs viehkeä ja aivan erityinen yhdeksänvuotias neitokainen, joka saa jouluna pyynnön toimia morsiusneidon kunniakkaassa tehtävässä. 

6. Joulun ehdoton suosikkidrinkki on pakkasessa hileiseksi jäädytetty Coca-Cola. Tätä lempijuomaani tullaan varmasti näkemään myös häissämme tölkin jos toisenkin verran.

7. Hääsuunnittelujen edetessä ja niistä intoutuessa olen alkanut vakavissani epäilemään uravalintojani ja olenkin ryhtynyt miettimään, josko tällainen yhteiskuntatieteilijän pahanen voisi hyödyntää politiikkaoppejaan vaikkapa askarteluohjaajana tai hääsuunnittelijana. Havaitut synergiaedut tähän mennessä: hyvin minimaaliset.

8. En ole koskaan osannut tanssia erityisen hyvin, mutta korvaan taidolliset puutteet vatkaamalla peppuani tanssilattialla kaikkia muita innokkaammin. Hääbändi olikin ihan ehdoton hankinta meidän häihin.

9. Lempivärini on vihreä, mutta sitä ei yllättäen tulla juurikaan näkemään häiden koristeluissa. 

10. Rakastan kirpputoreja ja hyvin suuri osa vaatteistanikin on kirppareilta hankittuja. Kirpputoreilta löytyviä aarteita tullaan käyttämään inspiraation lähteinä myös häissämme.

11. Syön pääsääntöisesti kasvisruokaa ja pitkään ajattelin, että jos koskaan menen naimisiin, tullaan häissäni tarjoilemaan pääasiassa kasvisruokaa. Noh, morsian on käännytetty ja kultainen keskitie tulee pätemään tässäkin asiassa: vieraat saavatkoon lihansa ja minä pidän vain huolen siitä, että myös kasvisruokapuoli tulee hyvin edustetuksi.  

Ja sitten niihin minulle annettuihin kysymyksiin:

1. Oletteko valinneet jo hääkakun?
Hääkakkua ei ole vielä valittu eikä oikeastaan juuri mietittykään. Kakut eivät ole kummankaan erityinen intohimo, joten luulen että keskitämme enimmän visiointiin liittyvän energian karkkibuffetin suunnitteluun :) 

2. Lähdettekö häämatkalle heti häiden jälkeen vai vasta myöhemmin?
Todennäköisesti matkalle lähtö ei monestakaan syystä ole mahdollista heti häiden jälkeen, joten ajankohta on  myöhemmin, toivottavasti kuitenkin jossain kuviteltavissa olevassa tulevaisuudessa.

3. Missä kaikessa kaaso(t) ja bestman(it) ovat apuna?
Kaikessa, missä haluavat. Suurin avuntarve tulee varmastikin olemaan hääpäivänä ja sen läheisyydessä eikä hääjuhlan ulkopuolella tulla varmaankaan jakamaan kovin suuria vastuita. 

4. Mitä toivotte häälahjaksi?
Keräämme rahaa matkakassaan, mutta jonkinlainen lahjalistakin varmaan tulee niitä varten, jotka eivät pidä rahan lahjoittamisesta. Elämykselliset lahjat, kuten ravintola- ym. lahjakortit olisivat myös mieluisia.

5. Missä teidät vihitään?
Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon, joten vihkipaikkana toimii juhlapaikkamme. Ulkovihkiminen olisi kiva, mutta saattaa olla toiveajattelua syyskuun loppupuolella järjestettävissä häissä.

6. Lukevatko häihin tulevat vieraat blogiasi?
En ole erityisesti mainostanut blogia kovin monelle, mutta en pysyttele tarkoituksellisesti erityisen salassakaan. 

7. Tullaanko teidän häissä kuulemaan elävää musiikkia?
Kyllä! Bändin hankkiminen oli heti juhlapaikan jälkeen seuraavana toive- ja tehtävälistalla. Bändi on ystäväni poikaystävän. Ihastuin solistiin niin kovin, että päätin hankkia bändin häihini jo kauan ennen kuin koko häistä oli ehditty mainita halaistua sanaakaan.

8. Paljonko häissänne tarjoillaan alkoholia?
Riittävästi juhlatunnelman nostattamiseksi kattoon mutta ei niin paljoa, että kenenkään tarvitsee joutua ongelmiin liiallisen kulutuksen takia. Eli juuri sopivasti. :)

9. Aiotteko itse esiintyä häissänne?
Aion ainakin olla äänessä, jos se esiintymiseksi lasketaan. Musisoinnit ym. jätän ne paremmin hallitseville.

10. Miten päätitte hääpäivänne?
Hääpäivä määrätyi puoliksi sattumalta, koska valittu päivä oli ensimmäinen mahdollinen vapaa lauantai toivomassamme hääpaikassa ensi vuonna. Sattumoisin se olikin myös kihlapäivämme, joten hirveän kauan ei sen suhteen tarvinnut lopulta arpoa. 

11. Tuleeko häihinne enemmän sukulaisia vai kavereita?
Meillä molemmilla on isot suvut, joista ainakin enimmän osan myös haluamme ehdottomasti paikalle, joten vieraista aika mittava osa tulee olemaan sukulaisia. Kaikki tärkeimmät ystävät mahtuvat kuitenkin hyvin mukaan, joten varsinaista karsintaa ei (vielä) ole tarvinnut tehdä. Itse juhlapaikka aiheuttaa hieman rajoitteita lopulliselle vierasmäärälle, joten ihan loputtomasti ei vieraita onneksi voikaan kutsua.

Tämä blogihaaste on kiertänyt eri blogeja jo sen verran pitkään, että en osoita haastetta tällä kertaa kenellekään erityisesti. Sen sijaan heitän ilmoille muutaman kysymyksen, joihin jokainen voi vastata joko mielessään, omassa blogissaan tai tämän postauksen kommenttiosiossa huolimatta siitä, onko itse juuri suunnittelemassa häitä vai ei. 

Olkaatte hyvät siis!

1. Koska muistat/tunnustat suunnitelleesi omia (kuvitteellisia tai todellisia) häitäsi ensimmäisen kerran?
2. Paras hääelokuva/jonkun sarjan hääepisodi kautta aikojen?
3. Mihin hääohjelmaan (Satuhäät, Häähullut jne.) osallistuisit, jos olisi pakko valita yksi? 
4. Missä paikassa viettäisit häitäsi, jos vain mielikuvitus olisi rajana? 
5. Ikimuistoisin häämuistosi (omista tai jonkun muun häistä)?


3.12.2013

Hääunia ja stressinhallintaa.

Tämän morsion elämä on viime aikoina ollut sen verran hektistä, ettei ole sanaa hääsuunnittelu ehtinyt sanoa. Kiireen mittarina voidaankin nykyisellään pitää sitä, kuinka paljon/vähän hääasioita ehtii kaiken muun ohella ajatella. Ihan minimitasolle ei näilläkään työtunneilla ole onneksi sentään päästy, sillä hääasiat ovat kyllä enemmän tai vähemmän mielessä joka päivä. Toteuttava ja suunnitteleva puoli on silti jäänyt melkolailla vähille parin viimeisen viikon aikana. Tähän tulee toivottavasti nyt joulukuussa muutos, sillä hääsuunnittelu on tähän asti toiminut ihan loistavana nollaushetkenä ja vastapainona työlle  ei-niin-inspiroivalle tekemiselle.


Jotain kiireestä kertonee myös se, että olen jälleen alkanut nähdä hääpainajaisia. Viimeksi viime yönä kaadoin unessa ison saavin punaviiniä lattialle ja itkin tukka märkänä ihmisille, kuinka mikään ei ole vielä valmista ja juhlienkin pitäisi alkaa ihan pian. Tunnistan unien kaavan hyvin ja se liittyykin suoranaista häästressiä enemmän sellaisiin aikoihin, jolloin olen poikkeuksellisen kiireinen ja jolloin työtaakka on suurempi kuin mitä päivän aikana ehtii prosessoida. Nyt nämä unet ovat vain saaneet pienen mausteen näistä hääkuvioista. Saas nähdä, millaisia unia se virallinen häästressi sitten aikanaan saa aikaan.. Sitä odotellessa  yritän jatkaa entiseen malliin ja hyödyntää hääsuunnitteluja edelleen hyvänä stressinlievityskeinona.

kuva

17.11.2013

Vapaapäivän harrasteita.

Viimeisimmän postauksen innostamana täällä päässä on tänä viikon ainoana vapaapäivänä innostuttu kirpparilöydöistä ja askarteluista. Karkkibuffa ei nyt välttämättä ole se akuutein asia hoidettavien listalla, mutta toisaalta jonossa ei ole juuri muutakaan välitöntä pohtimista vaativaa, joten miksipä ei keskittyä siihen, mikä juuri nyt inspiroi. Järkeilin myös niin, että karkkibuffa on ehkä kaikessa yksinkertaisuudessaan sellainen asia, jonka suhteen ei tule muutettua mieltään sen seitsemään kertaan ennen häitä (eipä!), joten sitä varten voi hyvin ryhtyä hamstraamaan jo tarvikkeitakin. Tässä muutama kuva sunnuntain aikaansaannoksista:


Parhausmiehen lähetin tietenkin heti karkkiostoksille "kuvausrekvisiittaa" hommaamaan.  



Noihin paperipusseihin ihastuin ikihyviksi ja saatoin ehkä vetää pienet överihehkutukset, mutta onhan ne nyt siis aika mageet! Sisälle laitoin perus lasitölkin, jotta pysyy paremmin pystyssä sitten, kun niihin laittaa karamellejä. Kylkeen voisi liimata esimerkiksi otteita sulhasen suosikkisarjiksesta Korkeajännityksestä.  



Lasipurkit löytyivät omasta takaa, joten näiden askartelujen kustannus oli käytännössä tänään hankkimieni lusikoiden hinnan verran, eli huimat 50 senttiä. Periaatteessa koko buffan voi halutessaan toteuttaa yhtä kustannustehokkaasti. Pienellä lisärekvisiitalla buffaan saa vielä kaipaamaani kioskihenkeä. Ja onhan tässä melko monta kuukautta aikaa hioa suunnitelmia, joten eiköhän tästä hyvä vielä tule. ;)

13.11.2013

Kymmenellä pennillä hedelmämerkkareita ja muita nostalgiamuisteloita.

Jos jostain meidän häiden järjestelyissä ei tarvitse neuvotella niin siitä, toteutetaanko me karkkibuffet vai ei. Tässä taloudessa kun sulhanen kuluttaa makeisiin enemmän varoja (ja hampaita) kuin morsian eikä meikäläisenkään voida suoranaisesti väittää karkkihyllyjä karttavan. Täällä hääblogien maailmassa erilaiset herkkubuffetit tuntuvat olevan jo ihan peruskauraa, mutta uskon, että vieraiden joukosta löytyy vielä monta sellaista, jotka eivät ole ennen moista nähneet. 

Karkkibuffeteista tulee minulle jostain syystä hyvin vahvat assosiaatiot niihin lapsuuden kioskeihin, joista sai ostaa karamelleja kymmenellä pennillä tai kahdellakymmenellä pennillä ja joissa kioskinpitäjä latoi sitten pussiin sopivaksi katsomansa määrän karkkeja kyseiseen hintaan. Siinä sitä sitten valikoitiin hedelmämerkkareita ja liitulakuja (en kyllä rehellisyyden nimissä muista, mitä karkkeja silloin oli tarjolla) ja yritettiin saada mahdollisimman hyvä kombo aikaiseksi niillä markoilla ja penneillä (kyllä, silloin käytettiin vielä markkoja), mitä oli käytettävissä. Nykyisten megajättisäkkien maailmassa melko utopistinen ajatus, mutta  herättää tällaisessa nostalgikossa tunteita. 

Karkkibuffaankin haluaisin siis hieman jotain tuollaista kioskihenkeä, mutta toistaiseksi suunnitelmat ovat jääneet hyvin hatarien ideoiden tasolle. Ehkäpä jotain tämän tyylistä kuitenkin:


Kuva

Kuva

Kuva

Tuo lipastonlaattikosta tehty karkkiastia on oikeastaan aika hauska ja jossain määrin jopa toteuttamiskelpoinen idea. Kirppareilta saa lisäksi vaikka mitä kivaa rekvisiittaa, mistä lähteä buffaa rakentamaan. En millään haluaisi ostaa tätä(kään) varten yhden yhtä astiaa tai purnukkaa, jolle ei häiden jälkeen ole mitään käyttöä. Tällaisilla luovilla ratkaisuilla ja pienellä tuunaamisella saa varmasti myös kaipaamaani persoonallisuutta kehiin, joten no worries! 

Ja tietysti, jos kioskimaailma alkaa tympimään, niin aina voidaan vetää överit jenkkimalliin vaikka tähän tyyliin:

Kuva

Kuva

Mitäs mieltä olette, onko karkkibuffet jo niiiiin vuotta 2013?

7.11.2013

My simple romantic princess carnival wedding.

Edellisen postauksen jälkimainingeissa olen viime aikoina pohdiskellut vakavasti juhlien vieraslistaa ja budjettia teemaa. Alusta asti on ollut selvää, että haluan häiden ilmeeltä jotain rentoa, hauskaa ja täysin ennennäkemätöntä (I wish), mutta toisaalta taidan salaa haluta myös vähän jotain hempeää ja pitsiunelmaista prinsessajuttua hyvällä maulla höystettynä. Simple as what! Meinasin jo epätoivon puuskassani luopua suuruuden hulluista suunnitelmistani osasta toiveitani, kunnes todellisuus lävähti vasten kasvojani. Mehän voimme aivan hyvin toteuttaa  kaksi erilaista suunnitelmaa, koska meillä on kaksi juhlatilaa! Tulevassa häämestassamme kun siis on kaksi erillistä rakennusta, joista toisessa ruokaillaan ja toisessa järjestetään varsinainen ohjelma tansseineen ja huveineen. 

Kuva täältä












Kuva täältä


















Varsinainen panostus tulee liittymään kuitenkin tanssitaloon, jossa voisi juhlia rentoja häitä vaikkapa tähän malliin:





Kuva täältä



Kuva täältä

Hassutteleva ja yllätyksellinen linja tulee kyllä näkymään jo alkupäivästäkin, mutta näin tämä morsian saa mukaan vähän höpsöromantiikkaakin (plus yhden koristeltavan paikan lisää, mutta ei keskitytä nyt siihen!) 

3.11.2013

Danger : Wedding Overload.

Kun on viisi viikkoa selannut kuumeisesti erilaisia hääblogeja, -sivustoja ja -kuva-arkistoja, on vaarassa altistua yliannostukselle hääinspiraatiota. Blogit suorastaan pursuavat toinen toistaan näyttävämpiä spektaakkeleja suomalaisista ja ulkomaalaista häistä niin että kokeneempaakin morsiota hirvittää, puhumattakaan tällaisesta alan noviisista. Hääsuunnittelu alkaa väistämättä nostaa otsalle hikikarpaloita, kun tajuaa, että valittuna pitäisi sulhasen ja hääpäivän lisäksi olla vähintään värikoodit, pintamateriaalit ja plaseeraustussit eikä kampaustyylien selailusta ja näyteikkunashoppailuista häämekon varaltakaan haittaa olisi.

Vaikka ei niin perustaisikaan siitä, meneekö kaikki häissä sen vaaditun kaavan mukaan, on tällaisella näpertelyyn taipuvaisella ja asioiden suunnittelusta pitävällä kieltämättä vaikeuksia pysyä aisoissa, mitä näihin häihin tulee. Netti on tulvillaan mitä upeampia juttuja, joista riittäisi inspiraation lähteeksi vähintään sadalle hääjuhlalle. Tällä hetkellä suurin vaikeus onkin niiden kivojen juttujen rajaaminen. Lähes loputtoman tarjonnan edessä tämäkin morsian joutuu ehkä taipumaan ja ihan oikeasti miettimään niitä värikoodeja sekä teemoja, koska niiden avulla voi ainakin hieman helpottaa valintaurakkaa. Inspiraatiokylläisyys on hyvä myös siinä mielessä, että se palauttaa pilvilinnoissa liihottelevan morsion välillä maanpinnalle ja muistuttaa, että näilläkin juhlilla on ihan minimaalinen hyvin rajallinen budjettinsa sekä tietty henkilöresurssi ja töissäkin pitäisi ehtiä käydä, kun en hääsuunnittelufirmaa ihan lähivuosina ole kuitenkaan ihan heti perustamassa.

Kun hää-ähky yllättää, on hyvä tehdä jotain hyvin yksinkertaista, joka palauttaa suunnitelmat takaisin todellisuuden tasolle. Täällä onkin viime aikoina askarreltu tällaisia pieniä sydämiä, jotka kaikessa yksinkertaisuudessaan ovat minusta ihan valloittavan sööttejä. 



Koska olen ihan totaalisen kyllästynyt kaikkiin organza/silkki/satiini/*laita tähän mikä tahansa materiaali* -tyyppisiin kaitaliinaratkaisuihin kattausten somistuksissa, voisi jokin tällainen ratkaisu toimia hauskana vaihtoehtona muiden koristeiden lomassa. Värillisinä näistä saisi vaikka kuinka hienoja. Plussaa myös koristeiden edullisuus. Todennäköisesti ehdin muuttaa mieltäni vielä useaan kertaan suunnittelujen edetessä, mutta ainakin tämän morsion hermot lepäävät nyt välillä näitä leikellessä!

30.10.2013

Conssirakkautta ensisilmäyksellä.

Jo kauan ennen kuin olin alkanut heilastella nykyistä sulhoani, olin vakaassa mielessäni päättänyt, että jos ikinä koskaan päädyn naimisiin, teen sen Converset jalassa. Tuttavapiireissäni olen sen verran tunnettu Conssirakkaudestani, että tämä ei ehkä loppujen lopuksi tule järin suurena yllätyksenä kenellekään. Hääblogien maailmassakaan tennarien käyttäminen häämekon somisteena viimeistään loppuillasta ei ole mikään uusi juttu, joten edelläkävijän rooliin tuskin pääsen tällä ratkaisulla. Mutta jottei homma menisi liian helpoksi, olen toki onnistunut aiheuttamaan itselleni päänvaivaa jo tennareillakin.

P e r i a a t t e e s s a   olen sitä mieltä, että tennarit oikein käytettynä sopivat kenelle tahansa hiekkalaatikkoikäisistä virkamiesuralle pyrkiviin. Lisäksi, jos naimisiin mennään Converset jalassa, pidetään ne jalassa koko juhlan ajan vihkimisestä aina iltabileisiin ja varmuuden vuoksi vaikka seuraavaan aamuunkin saakka.

K ä y t ä n n ö s s ä  olen kuitenkin jo useaan otteseen saanut itseni kiinni pohtimasta voinko siis nyt ihan aidosti oikeasti käyttää niitä tennareita koko päivän ajan ja pitäisikö vihkimisen ajaksi kuitenkin olla etiketin mukaisesti vähän prameammat kengät ja mitä ne mummit ja kummin kaimat nyt sanoo ja ja ja..

T o d e l l i s u u d e s s a  meillähän ei tule olemaan kirkkohäitä, joten pukuvaatimukset ovat meille ehkä hieman armollisempia kuin monessa muussa tapauksessa. Lisäksi tavoitteenamme on rennot ja mahdollisimman vähän pönötystä sisältävät häät, joihin yksi morsian Converse-tossuissaan sopii kuin "Tahdon!" vihkikaavan loppuuun. Miksi siis epäröin? Hyvä kysymys. Olen aina tykännyt rikkoa rajoja enkä ole enää pitkään aikaan uhrannut kovinkaan paljoa ajatuksia sille, mitä muut tyylistäni ajattelevat. Syyn täytyy siis löytyä enemmänkin siitä vankasta tapakasvatuksesta, jonka olen kotoa saanut ja jonka mukaan käsiä ei pidetä housuntaskuissa tai kyynärpäitä pöydällä ja tilaisuuteen pukeudutaan tilaisuuden vaatimalla tavalla. Ja siihen ei herrajuma mitkään tennarit hääjuhlassa kuulu! (Muistelen tässä vaiheessa lämmöllä eräässä hääjuhlassa kerran pitämääni, mielestäni ihan juhlavaa, päähuivia, joka päässä näytin äitini sanoja mukaillakseni ennustajaeukolta)

Epärelevantiksi koko tämän pohdinnan onneksi tekee ajatellessan, että hääthän ovat meidän, joten niiden etiketin ja pukukoodienkin pitäisi olla täysin päätettävissämme. Minun näkemykseni on, että meidän häistämme voi tulla arvokkaat ja juhlavat, vaikka ne eivät sisältäisi frakkeja, smokkeja ja silinterihattuja tai viimeisen päälle hiottuja nutturakampauksia (joissa näissäkään ei siis ole mitään vikaa, jos ne kokee omakseen). Meidän lisäksemme näissä häissä myös vieraat voivat kerrankin löysätä solmioitaan ja heittää kengät vaikka kokonaan tanssilattian reunalle, minkä uskon vaikuttavan yleiseen tunnelmaan vain positiivisella tavalla. Siksi tämä morsian tepastelee alttarille (tai mikä se paikka nyt sitten onkaan, jos ei ole alttaria?) Converset jaloissa ylväänä ja ylpeänä. Ja onhan ajatus Consseista häämekon seurana vaan ihan sairaaaaan söötti, katsokaa nyt vaikka!


 
Kuva täältä